«Hyvä olis pidiä kyläs kodistu»

(ven'ankieline telerekluamu)

Kyläs on

— vähembi čilmuu

— pehmiembi vezi da ilmu,

— sulembi rahvahan syväin,

— sel'vembi jumalan kyven.


Kylä — eloaijan kandu,
Kondu, leivän andai,
Kanzan mielen, hengen kandai,
Jumalan vuoh pandu.

Mägyččäizel, järvenrannas —
Rivi-toine kodii-
Lagevuksel, jovenpangas —
Kunne sija rodih.

Taloit — nelli-viizi seiniä,
Tagan — peldopala,
Tajembannu suatto heiniä
Päivypastos palau.

Särgilahti, Kiiškoiniemi,
Kurmoilu da Ruga...
Voizin lugie sadoi nimii
Teile minä muga.

Čomat nimet andoi igä,
Died'oloispäi jiännyh,
Erähis on aijan viga —
Sana ruostui, jiädyi.

Kai on Novgorodan kniigois,
Net ei voidu vanuo —
Tuhat kyliä hävii liigua,
Yhtes rodih Anus.

Sadoi ruočin torih paloi,
Sadoi hävii hädäh,
Monis jäi vai sija taloin,
Toizis — abual vada.

Pagolaizet Tverin čupul
Löyttih uuttu muadu —
Omal himol, vallan kučul —
Uuzi lykky suadih.

Yksikai, kui heiny kazvau,
Meijän kylät nostih,
Kuni täydyi kalanrazvua
Järvirannan kosties,

Kuni oli Livvis miesty,
Oli nuordu poigua —
Kylä-kyläh uuttu viestii
Kandoi tuuli oigieh.

Äijy Suuren Pedrun aigah
Kyliä kazvoi uuttu,
Äijy ven'an kieleh vaigieh
Igänimii muutti.

Karjalaizil Jumal käski
Uskuo vaiku rauhua,
Sen vuoh kaunis Karjal äski
Kestäy joga bauhan...

Kuččumattah tuli viha
Gor'an kel miän kyläh:
Voinien vuatoroppu pihal
Nosti savuu yläh.

Vierahal mual jiädih tuatat,
Urualan tuan — lapset,
Kengo viluh vieri muata,
Kedä nälgy rapsai.

Uwet vahingot toi kolhoz,
NKVD:n havvat,
Äijiä muudu kylii kolkai...
Mene, lövvä pravvat.

Nälgyrahvas linnah pagei —
Ven'an leivän eččoh,
Kelgi löydyi huttu sagei —
Hakkuau tuatoin meččiä.

...Kylättäh ei elä linnu,
Olgah suuri, kaunis.—
Ilmai meččiä mečoilindu
Töllyömäh on valmis.

Toizis mualois uuzi rahvas
Tuli meijän rannal,
"Pos'olkua" vai uuttu kazvau
Pellol, mečänkannal.

Kylien sijal — "kezämökkii,
Kotedžua da duaččua":
Muadu myvväh čuajutökkih,
Vodkah — ilmai zduaččua.

...Havaiču, hei! Karjalainel
Ota mieli kädeh,
Eiga kastau tulii laineh
Tagapuolen vägeh.

Oma kylä, oma pagin —
Kenenbo on kibei?
Omas nahkaspäi et pagie:
N'uoro — illen, libei.

On vie kieli, onhäi Jumal,
Kudai valdua vastuau,
Kuori hiemuat, heitä humal —
Omah randah astu!

Kanna suodu, murra ruopas,
Voija razval rokot,
Nosta kanzan nagris kuopas,
Pasta kagras kokoi!

Ruadosovat vuarnah heität —
Huikkua omua pajuo,
Luve runuo, älä peitä
Lapsis kanzan hajuu,

Časounaine parres vestä,
Mustopačas — kives...
Vaiku tälleh Karjal kestäy
Toizien kanzoin rivis.




Pieni D'essoilu

D'essoilan kylän died'oloil,

tuattoloil, vellilöil, kuduat on

kuavuttu voinil da viärättäh

ammuttu Stalinan

repressielöin aigah

Pieni kylä D'essoilu —
Kolmekymmen taloidu,
Mindäh eule vesselät
Lapset kezäl, talvelgi?
Pieni kylä D'essoilu —
Meččy, suo da d'ärvine,
Mikse äijy leskekse
Nevestästy diännyh on?
Pieni kylä D'essoilu,
Kusbo vahnat pardaizet?
Mindäh eule kestetty
Heijän ristat, kalmaizet?
Pieni kylä D'essoilu,
Kenbo riičči kirikön?
Kenbo uvven vestänöy?
Kus on kieli livviköin?
Pieni-pieni D'essoilu,

Kus on miehet kuadunuot?
Vedehine vedäs kui
NKVD:n ruadoloi!
Kaikkie tirpit, D'essoilu,
Malituttah, kalmattah,
Viärättäh da viestittäh
Kolmekymmen miesty — täs
Olet sinä kaimannuh!
Nygöi meijän D'essoilu
Levenöy da korgenou;
Eigo musta D'essoilu
Omii lapsii — orboloi.




Livvin Kyly

Aldo kivilöi nuolou,
Pihal laiveni räkki.
Kurmoi vičerdäy suoloil,
Levol hurhettau väkkel'.

Oza sil'mäizel vilmai,
Eule kylä vie hyllys.
Pädöy eliä täl ilmal,
Konzu kyläs on kyly.

Nelliseinäine huonus,
Savu taivahah laispäi,
Ižä puuhizen tuonnuh
Kauhan, ei paku käispäi.

Rabakivine päčči,
Seinis puhtahin nogi...
Löylys ruskonou vačču,
Hoivu hardieloil rodih.

Lykkäin, vie kerran lykkiän,
Anna šohistah kivet.
En vie lavvoilpäi hyppiä,
Vastas kestäy vie sive.

Hibju nuoreni buito,
Hyödyi tervehel nivel,
Rungas higesty suitui...
Lykkiän vie kerran kivel!

Jälles ikkunan pieles
Kačon kuivanuoh kaivoh.
Yksi duumu on mieles,
Painau kibiessäh aivot:

Kuni kylyizes kargei
Nouzou savuine yläh.
Äijy hävii da kargai,
Tiijän: elos on kylä.




Meijän kieli

Kieli rahvahal paginan andau,
Ilmai kielettäh kuolou miän

mieli,
Oma kieli miän nimilöi kandau.
Vezi, leiby da suolu — miän

kieli.

Ilmai kielettäh ei ole kanzua.
Kielel puutummo jumalan
pieleh.
Kielel sanommo: «Miän oma

randu.»
Ilmu, hengitys — se on miän kieli.




Työ Jättäkkiä Meile Miän Kieli

«Karjal ei ole Eesti. Čečenii libo

mitah muu rahvahalline tazavaldu,

se on endine Anuksen gubernii».

Lehtispäi


Myö paloimmo kymmenii kerdoi,
Kos ruočči da ven'a tiä matkai.
Kos livviköin sydämes verdy
Tiä valui, da elaigu katkei.
Työ kuulkua, työ kuulkua miän iäni:
— Myö loput, nikedä miän jälles,
Kui kieli ei meijän kel jiänne —
Jiäy muailmal yksi miän jälgi.
Työ andakkua meilegi sana,
Vie hengis on livviköin mieli,
Vie elos on Karjalan kanzu:
«Työ jättäkkiä meile miän kieli!»
Ei muudu pie meile ni ilmai,
Myö kielettah jiämmö kui käittäh.
Työ kaččokkua livviköin sil'mih,
Sit Karjalan syväimen näittö.
Tiän mil'jonoin keskes, kui mečäs
Vai kymmenii, tuhanzii meidy.
Myö povilois emmo pie veiččii,
Da emmogo varaita teidy.
Se mustakkua, Ven'a da Suomi:
Työ susiedat, vallat miän ainos,
Kos kieli miän kadovuu huomei,
Sit «vellilöi» kiruou miän Taivas.




Jouččenet

Joučenparvi lendäy pagomatkah
Omis därvis, omis kivispäi.
Minä kirrun: «Lendiät yli mua kai,
Tulgua linnut keviäl kodih vai.»

Minuu ainos vierahah muah vedäy
Eigo nälgy, eigo pakkassiä,
Suarnulinnoih kandau tulihebo,
Ei vai syväin minun sinne diä.

Ristikanzu, loitos kiven lykkiät,
Opit lähtie muapallospäi pois,
Omas ičes piälči vai et hyppiä,
Omua iččie ennittiä et voi.

Omua muadu et voi löydiä tostu,
Eigo sidä vaihtua toizeh sua,
Omua muadu ei sua dengah ostua,
Kyynälien kel sanot: «Oma mua».

Muamo täl mual avai minun silmät,
Tuatan rynnäs tinan suannuh täs,
Poigu minun hengittäy täl ilmal,
Minun puuhut kazvau därven piäs.

Joučenparvi lendäy pitkäh matkah,
Minä kodih vuottajakse däin.
Kirrun: «Lendiät linnut yli mua kai».
Tiijän — tullah keviäl kodih päi.




Malittu

Karjalan rahvahan kerähmöl

Sanua parastu ryndähäs kannan,
Päivannouzun kel malittuu luven,
Panen poklonua armahal rannal:
Jumal andakkah Karjalal tuven.

Anna eletäh sinizet järvet,
Mägikallivot, vihandat mečät,
Anna kalua on verkoizet tävvet,
Anna marjastu on, konzu ečit.

Ei vie Karjalu kuolemah jiännyh.
Eigo siirdynyh vierahal sijat,
Anna Uhtan da Anuksen iäni
Pertis helizöy ilmaizen ijän.

Anna Kalevan harmannuot runot
Yli muailmua lennetäh ainos,
Anna kandeleh pajostu punou,
Anna Karjalan taivas on kajos.





Mamin Piirai

Minä magiedu söin,
Minä kargiedu join,
Opiin eläjes aitan da kaikkie.
Minä muailmua näin,
Minä elostu sain,
Omua muadu en eččinyh vaiku.

Nähtä kaikkie ei sua,
Vieras vilei on mua,
Ei sie lämmitä turki ni šulku.
Syöndy vierahas kois
Nälgäh vajehtua vois:
Puaksuh nouzou se kurkoinnu kulkuh.

Tortat, balikat dai
Maijot linduloin kai
Anna tariččou muailman pyhkin.
Minä tiijän vai sen —
Niidy vajehta en
Muaman hiilavah piiraihuoh yhteh.





Lendäjil Kurgiloil

Loitos lennättö, loitos kunnebo?
Vaiku pajuo jiäy kurren mual.
Ilmai kompassuu matkan tunnetto
Oman taivahan tiähtien ual.

Valeh nimi on: "Piäl'čilendäjät",
Työ vai pagietto vilus pois.
Lumi sulau, vie muatah kyndäjät,
Työ jo oletto omas kois.

Omal suohuol työ joga kevätty
Pezän luajitto puuhuon luo.
Kyhläspoigazii parvih keriättö,
Vaiku harmistuu vilei suo.

Minul korvih jäi teijän lugletus,
Siiviviihti on silmien iel.
Kuuluu syväimes teijän kulgevus
Talvituhuloin kevättiel.




Karjalan Veneh

On orožu myödy,
On revinnyh verko,
Miän veneh vai ryydäy
Piäl aldoloin herkien.

Jo soudajat airot
Kai nostettih yläh.
Vai minä en hairuo,
Vie piettelen kyläh.

Da suvizeh meluan,
Kus lähenöy randu.
Sie voi olla tela,
Se vois meidy kandua.

No ken meidy viättäy
Sih endizeh lohkoh,
Kus died'oine jätti
Meil vallitun kohtan,

Kus pedvailou vaguo,
Gu kartohku kazvas,
Da ei šuorie pagoh
Miän väzynyh rahvas,

Kus buaboine armas
On ikkunan pieles,
Kus kuuluu vie varmah
Miän livviköin kieli?




Starikku

Tuhanzien karjalaizien,

viärättäh da suvvotah

NKVD:n ammuttuloin

mustokse.

Kus jogine hil'l'azeh virduau,
Čiihotah rannikol kajuat,
Sie Starikku koirastu kirguau,
Ongittau huondeksil katua.
Häi kudomuverkoloi pidäy
Ainos, ei valliče siädy,
Häi vihmua ei varua, nimidä,
Talvelgi purastau jiädy.
Kos gor'an kel puuttunou lahnua,
Särgisty komšaine vajai,
Net kalat häi kaššalih lad'd'uau —
Moskovah — bazaril ajau.
Sie naizet, kui tsarevnat, tullah
Tuflilois — vuaksaine kandu,
Vai sormilois lošnitah kullat,
«Tuatakse» kirrutah händy.

Hyö sidä ei tietä, kui enne
«Tuattaine» Arbatal eli,
Da Siberih siepäi on mennyh —
Puuttunuh orboloin pelih,
Kui douhturii viärättäh viedih
Igäzel kylmäl mual jiässäh,
Kui mučoihut kalmassah viettih
Ei tiijä sidä häi tässäh.

Kui kuun jälles vilus da märräs
Meni
Seiččeitostu vuottu.
Sit sanottih: "Ošibku"...

iäres
Piäzi. Ei Arbattu vuota,
Häi sammalen harmuannu tuli,
Ei tiijä niken, eigo tunne
Vai sydämes — verine tuli,
Da kerois, kui kulakko tungou.
Ei prošken'n'ua pyvvetä herrat,
Valdu ei pokionua kiänä.
Kai Starikku tirpau vie kerran,
Humalas liigua ei iänä.

On jovensuus puuhine koda,
Kalua on, suoluagi hädäh...
Vai rudžistah hambahat kodvan,
Mustelles Starikkua tädä,
Dai kaikkii, ken Siberih suoloil
Ijäkse jiädymäh joudui
Jumalu olgah hiän puolel,
Anna on kalmoin piäl poudu.
On kalastai vahnu, ei muudu
Pakiče, kaidua ei hattuu.
— Sua kalua, da myödästy tuuldu,
Starikku!

— Viuhkutan kätty.

Välläh kiänetyt ven'ankielizien

dissidentoin runot (1960-1970 vv.)





Elävät klassikat

Vellile da sizärile — livvin
Runoniekoile

Emmo enzikluasniekat,
Elävät myö — klassikat,
Kävelemmö mual.
Piäl'či syvii kivoksii,
Yli suoloin livoksii,
Tulipalon ual.
Emmo eči kičakkua
Sluavua, vägeh ličattuu.
Oman kanzan tie,
Jumalaspäi — oigevus,
Syväinkerän hoivendus,
Oma oza vie.
Vahnat died'orukkazet,
Valgiet pelvastukkazet
Nimitettih meil:
Kaunis järvi rannatoi,
Sinitaivas pohjatoi.
Ijän vellat heil:
Omua muadu armastua,
Tuatoin kalmoi kabrastua.
Pidiä kunnos vai:
Rovun sanua sundugas,
Kanzan kieldy rundugas,
Jättiä lapsil kai.
Runoniekat Livvin koin
Vietäh regie klassikoin.




Liivin Virret

I

Myö — livviköit, livvit, myö — liivit?
Miän syväin on suolaizes meres,
Meil oldihhäi kajualoin siivet
Dai vaskizet purahat veres.

Ken miän n'abarihman sie katkai,
Ken juurispäi riuhtai da viätti
Täh igäizeh vahingomatkah,
Ken emät miän itkemäh jätti?

Sen Paapago Riimaspäi käski
Meid' vierahah uskondoh ajua,
Vai prussakku-tevtonu räski
Da miekan vuoh tajendi rajua?

— Ei tiijä ni kehno, ni Jumal,
Kui puutuimmo Karjalan kannal,
Ken venehet kallivol kumai
Da verkoloi kaššalis kandoi?

Tien tundijat kaimattih nimet,
Kos karjua miän kezäyö valgai
Da vedeli Pohjolan pimei,
Kus kallivo jogiloih halgei.

Meil' miellyttih Karjalan sellät
I järvet, kui meret, dai mecät;
A vepsät — miän lähäizet vellet,
Ei parembua sebrua pie eččie.

II

No kuulemmo Livlispäi tuulen,
Se lämmittäy jiähtynyön veren;
Myö kačommo Lappilan tuleh,
A näimmö vai lounaizen meren.

Miän ihot on hivottu hiekal,
A jallat — kui juoksijal hukal,
Hot' parrat on keritty miekat,
Ga piäh jiädih valpahat tukat.

Tiä niitämmö käžnikös heiniä;
Vie hierommo rogozuvihkol
Koin kellaččuu hongastu seiniä,
Gu mustoittas se meripihkua.

Kui enne, myö kylvämmö «vil'l'ua»
Toič paloh, konz suoturveh «muldah».
Vie merespoik toimmo, vie silloi,
Myö kaššalis kai «siemgöskuldat».

Vie sanommo vahnakse — «rindu».
Gu laskemmo verkoloi vien piäl,
Hot' sanoil niil yksi on hindu,
Ga tuldu net «rinnat» on — siepäi.

On geenois miän kalastusnero.
Myö näimmö vie salakan ruodua,
Konz syömmö tiä salatti veron.
Miän purjeh on Livlispäi tuodu.

Tiän «pagin» meil ei ole viäry —
Se omakse korvis miän kuuluu.
Miän kaunehien runoloin miäry
Ei livlingo Loulö(z)päi tulluh?

Ved' «kandlas» myö kandlehen näimmö,
Miän pajol on kajualoin siivet,
Dai liivoispäi nimengi saimmo:
Myö —liivit, myö — livviköit, livvit.


III

Työ vellet, tiän. «Izämö — Livli»,
Meid' Karjalu omasti, vastai.

Mi vellilöi yhtistäy?
— Pilvi.
Vie Kuudam da Čiroizen pasto.

Työ liivit — jo häviejy marju,
Tiän istourien oza on moine.
On Jumal meil yksi da karju,
Ga uskonduluadu on toine.

Tiän surmua jo aldo on tuomas,
Työ häviettö hiekkumuan pieles,
Teil malittuu lugemah huomei
Jo ruvetah latišoin kielet.
Myö — jatkot tiän järvilöin keskes.
Kus vastavuu Ven'a da Suomi,
Teil virzilöi itkietäh lesket
Kus ristoikse nostetah tuomi...

Voi olla, jo huomenenjälles
Roih meijänke suudittu čeri.
Sih kavotah tulendujället,
Vai pilvie tuou suvine meri.

A tänäpäi nostammo siivet
Da nouzemmo kajuannu yläh:
Sie — lähembi malittuu viijes,
Sie parembi nävytäh kylät!

* * *
Myö livviköit, livvit, myö — liivit —
Yöl kirrummo muailmal kaikel:
Miän kalmah on varuksis kivet,
No eliä myö tahtommo kaikin.




Terveh, Karjal!

Päivy nouzou kylien piäl.
Tänpäi roihes selgei siä.
Terveh. Karjal,
Terveh, Karjal,
Terveh, armas muahut miän!

Tuhat järvie päivän ual,
Rahvas kalua järvis suau.
Magei vezi,
Vezi — hobju,
Vezi vedreh omal mual.

Mečät korgiet Karjalas,
Puudu, siendy, marjua täs.
Ongo kaunis,
Ongo kaunis,
Kaunis Karjal nuores väis.

Runuo Kalevalas jäi,
Mieldy Karjal died'ois sai.
Huikkua pajuo,
Huikkua pajuo,
Omal heliel kielel vai!

Sel'gei Taivas kylien piäl,
Anna roihes hyvä siä!
Elä, Karjal,
Elä, Karjal,
Elä, armas muahut miän!




Karelija

Mualois da rannois myö jätämmö ryndähah tiähten.
Mustos myö vastavuot, vastavuot pietämmö kai.
Uvvessah tänpäi myö mielyimmö Karjalah tiän kel,
Kuibo et mielly, kui randaine sydämeh jäi.

Kodvan unis myö Karjalua näimmö,
Ijän ollah silmien ies.
Liehyjät kuuzien ladvaizien hännät.
Sinizien, sinizien järvilöin vies

Valgoine yö heityi vaikkanah kallivokohtih,
Yksi vai valgoine, valgoine loppussah yö.
Eigo sua tietä: vai järvizet taivahah nostih,
Vaigo jo taivahat uijetah järvilöi myö?

Kodvan unis myö Karjalua näimmö,
Ijän ollah silmien ies.
Liehyjät kuuzien ladvaizien hännät,
Sinizien, sinizien järvilöin vies.

Kim Rižov