Новости О сайте Карельский язык Литература Спорт Аудио Ссылки Контакт

Tänäpäi on piätenčy, 26. sulakuudu 2024

Лауреаты литературной премии имени В.Брендоева

2014 год

Tamara Ščerbakova

      * * *
Äijypäivy menemäs
Sulau nygöi lumi.
kaikin rahvas vuotetah
ÄijiäPäiviä suurdu.
Iisus Hristos elavui,
Muokkien nähtyy nouzi
Taivahaspäi vardoiccou
Jogatostu muale.
Sano muamal, sano tuatal
Kirikkö on avvoi!
Kaikkii sinne kucutah,
Kellol suurel soittamah.


Virboivičat
Sulakuun 24 päivy tulou Virboipyhäpäivy. Suovattan minä kucui lapsii čomendamah virboi viččazii. Susiedu toi minul suuren tukun pajun oksii. Valgiet urvazet oldih ihan ku bobazet da pehmiet ku kažin poigazet. Paju ozuttau kaikil: Kevät on tulluh! Minun ystävy susiedubuobo Marija oli jo valmistannuh erivärizii bumuagoi da nuorazii, langoi da nožniččoi stolal.
Lapset kaikin tuldih yhtel aigua. Alguammo ruavon. Pienel stolal mall´ukas oldih jo valmehekse čomendetut virboivičat. Buabo pehmies bumuagas oli luadinuh ruuzukukkazii da vihandoi lehtii. Ruuzut oldih keldazet, valgiet, valpahanruskiet da muzavanruskiet.
- Oi, mittuot ollah čomat! Opastatgo meidy nengomii luadimah?- kyzeli Tan´a.
- Alguammo enzimäi luadie kukkazii kebjiembii,- muhahtih da vastai Marija-buabo. Käis hänel oldih karamelibumuagazet, kiänämmö bumuagazen kaksikerdazekse, a sit vie nellikerdazeke, aloitammo varuajen leikkomah ylähänpäi puolipyräzikse, sit net rupistammo yhteh, leikkuammo vihandan lehtyön, kiinitämmö langal yhteh, kukkaine on valmis. Nygöi sen sivommo varbazeh.
Kaikin lapset allattih leikkuamah da luadimah kukkazii. Anastasija kačoi kui leikkuau Vasilisa. Häi rupisti huuluot vastakkai da hyvin leikkai enzimäzen leikavuksen. Ieleh avvutti buabo:
- Keriämmö bumuagazen rullazeh, sivommo, a sit sormuzil levittelemmö yläpuoldu. Moine tuli hyvä kukkaine! A nygöi sen tartutammo pajun oksah.
- A myö kaikin yhtes rubiemmo leikuamah ruuzun osazii, vallikkua iče paperin väri, mittuine teidy mielyttäy. Täs on jogahizel malli, leikakkua mallii myöte kaheksatostu palua.
- Myö Vasilisanke luaimmo ruuzuloi jo valmistettulois palois. Enzimäzeh riädyh keriämmö vai nelli palua, toizeh – kuuzi, a kolmandeh panemmo kaheksa. Kiinitämö hyvin alahanpäi, joga ozazen kiänämmö ulgopuolel, tulou ruuzuine muzavanruskien värine.
- Passibo ku ozutitto, ei ole jygei ruado, ylen čomat ruuzut roijah dai virboi vičat čomendutah, - kiirehel sanoi Natalja.
Lapset ruattih toine toizel avvuttajen. Konzu ruado loppiettih, buabo opasti lapsii virboittajien runozii, sanoi:
- No enzimäi čomendetut virboivičat pidäy kirikös siunata. Juommo čuajun da syömmö palazin piiruaduo, sit lähtemmo kirikköh.
Marija keräi kai vičat suureh poimiččuh da kandoi kirikköh.
Buat´uška pyhitetyl viel siunai kai vičat da vie iče vihmutti lapsii pyhitettyl viel.
Kodih lähtijes buabo andoi joga lapsel kirjutetun runozen, Vasilisa algai sidä lugie:
Virboi varboi tuorehekse tervehekse.
Tuliekse vuvvekse. Viččaine sinule
Palkaine minule.
Vellakse nedälikse, enämbäkse ei sua.
Äijänpäivän ruskei jäiččy
Minul tulgah palkakse.

2015 год

Вера Михайловна Ларионова

Van'oin juablokkaine.
Van'öi, pieni kid'žerpiä brihaččuine, seižoi dorogupieles.
- Van'öi, midäbo sinä täs seižot?
- Minä vuotan tuattua, uskaldi ravieh tulla. Minul yksinäh ei sua poikki dorogas mennä. Tuatanke rubiemmo vetty kandamah. Tänäpäihäi on suavattu. Tuatto kandau vetty kylyh, a minul on oma ruado. Minä kannan vetty juablokkupuudu valelles.
- Van'öi, ga valelouhäi vihmaine puudu.
- Vihmu se valelou, ga tämä on minun puu, sendähgi minä tahton holie sidä parembasti. Tänä kezän on vähä vihmupäiviä. Kačo, t'outoi, heinäžetgi kai ollah keldažet, sentäh gu ei heile vetty tävvy. Juablokkažet puus ollah gu hengenke lapsužet, pidäy niilöi äbäzöijä da žiälöijä.
- Toven, Van'öi, minägi olen yhty mieldy sinunkel sih niškoi.
Van'oin koilluo aidaželluo kazvau suuri juablokkupuu. Sen puun on ištutannuh brihaččuizen buabo. Buabuo jo ei ole hengis, ga on hänen musto. Yhten kerran krinčazel istujes, tuatto saneli brihaččuzel, kuspäi on roinuh tämä juablokkupuu.
- Sinun, Van'oi, buabo huagavui jälles ruaduo krinčazen pordahazil da söi juablokkastu, a siemenet lykkäi pordahazin uale. Kodvazen peräs siemenes lähti kazvamah pieni puuhut. Buabo sen otti da ištutti aidaželluo päivypastožeh. Meni monii vuozii. Puuhut kazvoi suurekse, ga ei nikonzu kukkinuh. Sendähgi juablokkua ei olluh. Sit, Van'oi , rodiitos sinä. Mustatgo, kui yhten kerran keviäl pikkaražel leikkažel valoit puun uale vetty? Sen keviän puu rubei halvaštamah valgieloil kukkažil. Mustatgo, poigaine, kui myö kaikin oliimmo ihastuksis, gu puuhut rubei kukkimah? Mustatgo ezmäžii ruskeišokkažii juablokkažii? Minä sen sanon sinule - vardoiče tädä puudu, gu omua iččie.
Van'oi meni myödäh tuatan sanois. Brihaččuine valeli juablokkupuudu kaiken kezän. Syvyspuoleh ruvettih juablokat kypsenemäh. Alembažis varbažis Van'oi juablokkažii otteli syödäväkse.
Yhten kerran brihaččuine tuli oman armahalluo dovarišalluo - puulluo. Nosti yläh vesseläžet silmäžet. Yhtes ylähäžes varbažespäi hänehpäi kačoi čoma ruskei-keldaine juablokkaine. Kaksi piendy mustua pil'kaštu - net ollah, gu silmäžet. Ogalaine alemba - se on suuhut. Van'oi tahtoi tavata sen juablokkažen. Häi meni sarualluo, otti pienet pordahažet, ribaitti net da azetti puun rungua vaste. Kuulou iänen: "Minule on kibei-kibei. Brihaččuine smeknii: "Vikse puuhužel on kibei da se itköy. Van'oi otti jiäres puuhuspöi pordahažet da ribaitti omah kohtah. Kaččou, saruan levon piäl on pitky ongiruagaine.
"Vuotas opin ongiruagažel pergua oksažii, toinah pakkuu minun juablokkaine" - duumaičči Van'oi.
Häi rubei pergamah ongiruagažel oksaštu, gu juablokkaine pakkus. Kuulou:
- Oi,oi,oi, Van'oi, älä abevuta puuhuštu da juablokkažii. Tulou aigu, myö iče pakummo dai sinä voit meidy kerätä. A konzu minä kypsenen, sit hyväs mieles hyppiän sinun yskäh. Panet munun ikkunal lämbiemäh. Minä tahtožin vie kodvažen syvyspäivil päivypastožeh kaččuo. A sit, konzu jo päivy rubieu lyhenemäh da minun šokkažis rodieu ruppistu, leikkua puolekkai. Ota siemenen kynzät, kuivua, pane asteh peskunke da keviässäh kabrasta jiäškuappah. Toiči siepäi ottele da šelo siemenii peskus. Konzu tulou kevät, ištuta paras siemen muah, sit kazvau uuzi juablokkupuu. Pehmiet kohtažet dostalis juablokas iče syö.
Van'oi ruadoi muga, kui käski puuhut. Jagoi pehmiet palažet vahnembile dai iče söi. Kai pereh mäčkyttäjen söi juablokkaštu da kiitti hänen magevuttu.
Tuli kevät. Van'oi lämmäh muah ištutti ei yhten siemenen, a kai mi vai oli peskuasties. Anna kazvetah. Täs Van'oin mieles, juablokkažen siemenis kazvetah uvvet puut. Rodieu ičel da viegi andua toižil ristittyžil.
Mennäh vuvvet, Van'oi kazvau. Brihaččuzen juablokkupuu rubieu ihaškoittamah perehty. Roijah brihaččuzel omat lapset. Ajattelemmo, kazvetah hyö hyväntahtojinnu ristikanzoinnu. Se on tozi, hyväs juablokan siemenes kazvau hyvä juablokku. Dai segi on tozi, perehes, kus suvaijah kaikin ruadua, andua lapsile pädeviä neruo, kazvetah hyvät ristikanzat. Van'oingi perehes rodieu hyviä ozua da elostu.

Kolme keppisty
(suarnu vahnembile)

Elettih da oldih kolme puuhištu keppisty. Kučuttih heidy Vahnembaine, Keskimäine, Nuorembi. Keppizet gu keppizet, kačahtatos heihpäi, et eroita toine toizes. Korgevusgi on yhtehiine. Vaigu sit voit eroittua, gu omat ollah heile huolet, matkat da omat emändät. Vahnembal - näbei Maša buabo, Keskimäzel - rohkei Dun'a buabo, Nuorembazel - vesseläine Marpu buabo. Joga päiviä meijän keppizil oli zobottu vardoija omii emändii, avuttua matkas.
Keppizien emändät oldih ystävänny. Kaikil heile oli enämbi kaheksakymen vuottu, jogahiine käveli oman keppizenke.Pyhin päivin ystävät kerävuttih besödah. Sitgi kolme keppisty vastavuttih toine toizenke, seizottih yhtes čupus piät vastai, vuotettih omii buaboi. Toiči tävvyttih itkuh, ga enämbi oli nagruu. Hyö kuuneltih buaboloin paginoi, buitogu elettih heijän elaijas. Heijän emändät oldih optimistat da elaijan suvaiččijat. Sithäi keppizilgi oli enämbi vesseliä päiviä. Niken ei voinnuh kuulta kepiizien paginoi, vaigu hyö toine tosttu.
Dun'a buabo nouzi pyhänpäivän huondeksel, sidoi piäh valgien paikkazen, otti keppizen kädeh da huolemattah astui pezemäh silmii. Keppiine tarkkažeh vardoičči omua buabuo, tiezi, jälgimäzin vuozin emändän silmät pahoi ruvettih nägemäh. Dun'a buabo meni kuhn'ale, seižatti keppižen čuppuh, ištuihes stolan tuakse. Tytär Nina jo valmehekse valoi čuajun, varusti kuašan. Vai ištuokseh da syvvä. Helähytti mobil'niekku.
- Kembo sie heläittäy?- kyzyi buabo.
- Sinun ystävy Marpu on tulemas bes'odah, kuččuu minuu vastuamah, ei voi yksinäh jyrkis pordahis nosta, ičehäi tiijät, jalguhangu on kibei. - sanoi Nina.
Kodvazen peräs častuškanke pertih tuli Marpu buabo. Jaksoihes da keppizen oman čuppuh azetti. Keskimäine keppiine ihastui dovariššua nähtes.
- Mibo sinunke tänäpäi rodih, gu olet nengoine vesseläine?- kyzyi Dun'a buabo.
- Mibo, ga vävvy jo huondeksel tuli minulluo. Pidäyhäi vävvyy kiittiä, kerduheinäzet lauččazelluo pihas niitti, gu minuu olis hyvä päivypastožes ištuo. enhäi voi vävvyy kiittämättäh olla. Sanoin: "Menesvai laukas čäkkiine osta, täs dengat." Vot hänenke sada grammua pyhänpäivän čottahgi join, podderžiin vävvyy.
Nuorembaine keppiine sanoi Keskimäzel: - Kačahtai, minun emändäl nenä on ruskei, tiettäväine, ryypännyh on, seičas hol'ahuttau častuškan. Marpu rubei pajattamah:
Kohtupuolel soitto kuuluu.
Kuldoi bes'odah tulou.
Eihäi tule soitonke,
Tulou suuren joukonke.

Keräin, keräin kivytty,
Akat kyzyttih: "Mikse?"
Minä vastah heile sanoin:
"Anuksen brihoil n'amukse."

Myödäi častuškan hol'ahutti Dun'a buabo:

Älgiä mengiä tytöt meččäh
Pinöit teidy syvväh.
Älgiä suvaikkua vierahii mužikkoi,
Akat teidy lyvväh.

- Vot olet čečin kyrby . Tungietos keskeh. Vuota minä nygöi pajatan.
- Pajata dai luulata, - sanoi Dun'a buabo.
Marpu buabal oli hyvä korgei jiäni. Häi rubei pajattamah pajuo "Kazvatti mammi minuu". Muga pajatti, ga keppiziigi čupus abevutti. Pajo loppih, kodvazen ištuttih vaikkani. Nina kačahtih ikkunah da sanou:
- Kaččuot vai, tuogi jo Maša buabo keppisty huškuttau, meillyö on tulemas. A mittuine näbei, kletkujubkaine piäl, valpas kurtkaine da čoma šliäppy piäs. Keppizet čupus ihastuttih, rodieu heile vessel: tulou heijän Vahnembaine dovariššu, rubieu šuutimah, ruvetah hyö nagramah. Vaigu niken heidy ei kuule, kui ei kuultu heijän itkuu, konzu Marpu buabo pajatti. Ei sua maltua sanuo, kui keppizil on herky sydämes. Hyö kai toimitetah, midä paištah buabat, midä heile on mieles. Da keppizet ainos ollah varuksis tulla buaboile abuh - astumah rinnal.
Maša buabo avai uksen, tervehti kaikkii ven'an kielel. Ei häi maltanuh livvikse, vaigu tiezi erähät sanat. Ištuihes ystävien keskeh. Nina kiitti buaban šliäppäšty.
- Maša buabo, mittuine sinuu on čoma šliäppäine! Kusbo nengožen ostit?
- Piiterih ajelin ostamah.
- Vikse tiä nengostu et löydänyh? - vastai Nina
- Mikse meijän laukas rubien ostamah, sit rubiet toižinke yhtyluadullizes šliäpis kävelemäh. En minä sidä tahto. Minuu on äijy ičel nieglottuu šuapkua dai berettiä, ga ainos tahton uvvištu. Piiterispäi minuu bunukku omal mašinal toi, dai viegi andoi minul oman noutbukan.
- Mikse sinule nygöi noutbukku pidäy?
- Anna čupus seizou, syvvä ei pakiče, modno häi on.
Paginan jatkoi Marpu:
- Sinä šliäppiä ostat, a minä avutin tyttöbunukale hvaterua ostua, annoin 50 tuhattu abuh.
- Kusbo nengozet dengat otit?
- Suolain. Penzien vai tuvvah, kerras suurembazen dengazen suoluan.
Kaikin ruvettih nagramah, keppizet čupus hörkištyttih, kyzyttih Nuorembazel:
- Kuibo se neče?
- Se häi muga sanou, konzu dengua suittau da kabrastau bokkah varakse (toičakse).
Marpu buabo pagizi omal kielel. Häi oli ruadanuh lehmienlypsäjänny, suvaičči šuuttie, koruo. Tiezi äijän sananpolvie. Nygöigi pagižijes loškahutti:
- Ei jiä ni riäs, ni raččahas, ni šittupaččahas.
Arvakkua, midä tahtoi sanuo Marpu buabo.
Buabat ruvettih mustelemah, kui hyö ruattih da elettih. Maša buabo saneli, kui ruadoi turistoin keskes huogavundukois. Sidähäi on nengoine näbei, vikse turistois on moudua ottanuh. Dun'a buabo oli ruadanuh splavnois dai sovhozas brigadierannu. Hänel on rohkei taba dai pagižou rohkiesti. Kaikil oli omua ilostu. Dun'a buabo abevui itkuh. Kyynälet nostih silmih, konzu rubei sanelemah omii bunukkoi.
- Ei minuu bunukkazet unohteta. Egläi mollei tyttözet tuldih, ukattih minuu, silitettih, žiälöijäh. A brihačču bunukkaine, se on ezmäine abuniekku. Äijy ilostu on minuu bunukoispäi..
Kodvan buabat ištuttih, paištih, juodih čuajuu piirualoinke. Keppizet čupus kuuneltih kai paginat da oldih hyväs mieles, gu heijän emändäl on tänäpäi hyvä päivy, ilomieli. Dai keppizet ollah ainos varuksis astuo edehpäi. Ei sua hätkekse jouduo čuppuh. Kuni lekut, sini elät. Sidägi mieldy ollah meijän buabat. Ystävät kodvazen peräs kerävyttih lähtemäh matkah. Dun'a buabo dai hänen tytär kučuttih heidy tulla toiči bes'odale.
Huondes. Ruadopäivy. Nouzin aijoi. Kačahtimos ikkunah. Dorogua myöte astuu 90-vuodine Maša buabo. Yhtes käis maido bitonaine, toizes - dovariššu keppiine. Hyviä matkua sinulles, Maša buabo, ozua, ilostu.